Nastalenkkarit, osuma vai huti?

Tässä postauksessa vähän erilaista tekniikkaa.

Olen tullut harrastaneeksi juoksentelua enemmän tai vähemmän säännöllisesti nyt aika tarkkaan nelisen vuotta. Voin muuten lämpimästi suositella, juoksu taikka hölkkä sopii lähes kaikille ja liikuntamuotona se on monella tavalla tehokas. Myös kustannustehokas ja ajankäytön suhteen tehokas, sillä harva laji alkaa heti kotiovelta ja päättyy kotiovelle.

Mutta piti puhua tekniikasta. Olen tullut ympäri vuoden toimeen yksillä ja samoilla lenkkareilla. Talvellakin pystyy juosta kesälenkkareilla kun on skarppina ja juoksee "hiippailemalla" ettei liukastu. Liukkauttakin suurempi kiusa on kuitenkin mielestäni vesi ja sohjo. Jos sattuu astumaan heti lenkin alussa kunnon sohjolätäkköön, niin koko loppulenkki juostaan sitten vähintään toinen sukka märkänä. Kyllä se menettelee kun ei välitä pienistä, mutta juoksemisen nautintoa - sitä joka on ainakin itselleni
suurin syy juosta - se on omiaan himmentämään. Saattaapi se nostaa lenkillelähdön kynnystäkin silloin kun keli on paha.

Tuon pulman päätin viime keväänä ratkaista. Marssin urheiluliikkeeseen hankkimaan elämäni ensimmäiset nastalliset kengät. Malleja löytyi useampia. Oli kalvollisia ja kalvottomia kenkiä. Toisissa kengissä oli nastoja vain muutama ja toisissa enemmän.Testivoittajat olisivat maksaneet puolitoista sataa euroa. En ollut ihan niin paljon valmis maksamaan ja testivoittajien istuvuuskin oli vain keskinkertainen. Päädyin tarjouksessa oleviin Salomon -merkkisiin kenkiin, jotka irtosivat alle satasella. Olikohan niin että olivat edellisvuoden mallia tai loppuerää. Joka tapauksessa lesti istui omaan jalkaani tosi napakasi. Kengässä on vedenpitävä kalvo. Hengittävyyttäkin luvattiin, mutta noiden vedenpitävien kalvojen hengittävyyshän on tunnetusti melko vaatimaton.

Heti ensimmäinen lenkki sai minut hämmästymään kengän pidosta. Nastoja on seitsemän ja niiden sijoittelu on ilmeisen täydellinen, koska pito on niin hyvä kuin se ikinä olla voi. Kokeilin jopa juoksemista sileällä järven jäällä eikä askeltamista tarvinnut muuttaa yhtään mitenkään sulan maan juoksusta! Täytyy heti sanoa että kengillä ja kengillä on eroa, koska kokeilin keväällä myös iäkkään isäni nastalenkkareita. En muista merkkiä enkä mallia, mutta ne kengät olivat suorastaan hengenvaaralliset. Hölkkäsin niillä niljanteisella kevyen liikenteen väylällä ja liukastelin muutaman kerran todella pelottavasti. Pito lähti usein ja varoittamatta.

Salomoneilla ei ole tarvinnut liukastua ensimmäistäkään kertaa. Vedenpitävyys on huippujuttu. Sohjopatja tai reipas vesilätäkkö, sukat pysyy kuivina ellei nyt puoleen sääreen ulottuvaan rooppiin jää seisoskelemaan. Ainoa miinuspuoli, jos sitä miinuspuoleksi voi sanoa, on nastojen äänekäs rapina silloin kun alusta on jäätön/lumeton asfaltti. Mutta se nyt on vähän sama kuin valittaisi leipäveitsien myyjälle että nämä veitset on niin teräviä että niillä voi tehdä haavan sormeen. Eli kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus.

Summa summarum: jos olet talvijuoksun harrastaja tai sellaiseksi halajava mutta aprikoit liukkautta tai sukkien kastumista, kokeile laadukkaita vedenpitäviä nastalenkkareita. Varoitus: ne voivat muuttaa pysyvästi käsitystäsi talvijuoksusta. Minulle ainakin kävi niin. Otsikon kysymykseen: täysosuma!

Isoveljen kuulumisia

Päivitin tietoni "isoveljestä", jolla tarkoitan maailman suurinta tiedusteluorganisaatiota eli NSA:ta. Luin kirjan, jonka kirjoittaja on Glenn Greenwald ja kirjan nimi on "Edward Snowden - Ei pakopaikkaa" ja alaotsikkona "Kertomus NSA:sta ja vakoiluvaltio USA:sta". Suosittelen kirjaa lämpimästi ihan kaikille. Erityisesti sellaisille, jotka haluavat tietää millaista tietoa meistä internetin kautta kerätään sekä varsinkin sellaisille, joita ei voisi vähempää kiinnostaa millaista tietoa meistä internetin kautta kerätään!

Kun Snowdenin paljastukset tulivat julki kesäkuussa 2013, minua yllätti lähinnä yksi asia. Se, että asia - siis se miten härskisti NSA vakoilee suunnilleen koko maailmaa - tuli niin monelle yllätyksenä. Mielestäni paljastuksissa ei ollut kovin paljon sellaista, mitä Internetiin tuotetuissa sisällössä ei olisi käsitelty jo aikaisemmin ja mitä omia aivoja käyttävä ei olisi voinut päätellä olevan olemassa.

Siitä huolimatta Greenwaldin kirja sai minut taas pitkästä aikaa haukkomaan henkeäni ja puistelemaan päätäni. Koska se on sittenkin eri asia lukea NSA:lta vuodetun autenttisen dokumentin kopiota, kuin lukea erilaisia epäilyksiä ja päätellä mielessään, että sellaista ja sellaistakin varmasti tapahtuu.

Kirja sai minut pohtimaan valvonnan ja yksityisyyden suhdetta. Tästä aiheesta oli kirjassa erittäin valaisevaa rautalankavääntöä ja hyviä esimerkkejä. Joskus kuulee jonkun sanovan siihen tapaan, että "Eihän minulla ole mitään salattavaa. En ole tehnyt mitän rikollista, joten minulla ei ole myöskään mitään pelättävää, tuskin olen NSA:n silmissä kauhean kiinnostava, siinäpähän vakoilevat tylsää elämääni." Tuollainen asenne sisältää kaksikin vakavaa, perustavaa laatua olevaa ajatusvirhettä.

Ensimmäinen ajatusvirhe on se, "eihän minulla ole mitään salattavaa".Väärin! Yksityisyyttä tarvitsevat kaikki. On jokaisen ihmisen perusoikeus pitää joitakin asioita vain omana tietonaan ja esimerkiksi viestiä toisten ihmisten kanssa ilman pelkoa jatkuvasta tarkkailusta. Ai, eikö sinulla ole kertakaikkiaan mitään salattavaa? Hyvä, sitten sinulla ei varmaan ole mitään sitä vastaan, että avaan kaiken kirjepostisi ennenkuin saat ne? Sähköpostista tietysti puhumattakaan. Ja voisin oikeastaan saman tien kerätä puhelutietosi, nettisurffailuhistoriasi ja Skype-tilisi logitiedot. Ja Facebook-päivitykset. Ja Dropboxiin tallentamasi tiedostot. Ja Picasaan, ja Google Driveen. Siinä sivussa saatan saada tilinauhasi, pankilta saamasi viestin, lomakuvasi, ystävältäsi saamasi maratonisähköpostin ja sen yhden yöllisen chattailusession tiedot. Niin niin, minä. Jaa miksi haluaisin ne? Noh, kun niiden kerääminen on niin helppoa. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos niille vaikka joskus keksisi jotain käyttöä... Oikeastaan voisin tietääkin mihin niitä voisi käyttää. Mutta se tietohan sinua varmaan ei voisi vähempää kiinnostaa?

Toinen ajatusvirhe on se, että vain rikollisilla on jotain pelättävää. Tutkitaanpa asiaa hieman tarkemmin. Rikollisuus on jotain, joka on selvästi määritelty laissa. Hyvä. Entä jos hallituksen kanssa eri mieltä oleminen määritellään terrorismiksi?  Että aina kun äänestämäsi puolue on oppositiossa ja esität hallituksen vastaisia mielipiteitä, sinun voidaan sanoa syyllistyneen terrorismiin! Kuulostaa kaukaa haetulta, mutta on ikävää todellisuutta esim. rapakon takana. Lukekaa kirja ja hämmästykää lisää.

Annetaan kirjan takakansitekstin puhua:
Toukokuussa 2013 Glenn Greenwald lensi Hongkongiin tapaamaan nimetöntä tietolähdettä, joka halusi viestiä ainoastaan vahvasti salatuilla välineillä. Lähde väitti voivansa todistaa Yhdysvaltain viranomaisten vakoilevan niin USA:n kansalaisia kuin koko muuta maailmaa. Lähteeksi paljastui 29-vuotias Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviraston, NSA:n, työntekijä Edward Snowden. 

Greenwald yhdistää nyt ensimmäistä kertaa ne palaset, joita on julkisuudessa vuoden aikana ollut esillä. Hän kertaa hermoja raastavan kymmenpäiväisen Honkongin-matkansa tapahtumia ja tulkitsee The Guardianissa julkaisemiensa paljastusten seurauksia. 

Greenwald tuo esiin myös aiemmin julkaisemattomia dokumentteja NSA:sta ja sen kansainvälisten liittolaisten ennennäkemättömästä vallan väärinkäytöstä. 

Kirja julkaistaan samanaikaisesti koko maailmassa useilla eri kielillä.

Kirjan esittelyitä netissä:
Kirjavinkit.fi
Rosebud.fi

Täällä Hesarin juttu Greenwaldin ja Snowdenin tapaamisesta,"Agenttitarina Snowdenin takana – saapui haastatteluun Rubikin kuutio kädessään".

Tähän loppuun sellainen määrä avainsanoja (suurin osa on erilaisia NSA:n vakoiluohjelmien ja -menetelmien peitenimiä) siltä varalta että NSA ei muuten löydä tätä postausta: NSA, NSAW, NSAT, SATC, TAO, SIGAD, SIGINT, FISA, FISC, ECSU, FAA, JTRIG, MSOC, NIC, BOUNDLESS INFORMANT, DIA, CIA, FORNSAT, MARINA, MYSTIC, MUSKETEER, CLEVERDEVICE, ORANGECRUSH, HIGHLANDS, KATEEL, HIGHLIGHT, SIGAD, PRINTAURA, NOFORN, POCOMOKE, MERCED, PERDIDO, MAGOTHY, BLACKFOOT, VAGRANT, WABASH, POWELL, MAGNETIC, MINERALIZE, GENIE, BLACKHEART, PBX, DROPMIRE, DEWSWEEPER, RADON, OSAGE, MULBERRY, DOBIE, SULPHUR, REQUETTE, YUKON, WESTPORT, NAVAJO, PANTHER, PRISM, GCHQ, FVEY, TARMAC, MSOC, WORDGOPHER, FORNSAT, DARKQUEST, ELEGANTCHAOS, XKS, XVR, ASPHALT, SHAREDVISION, SHELLTRUMPET, TRAFFICTHIEF, DANCINGOASIS, Booz Allen Hamilton, SAIC, BLARNEY, STORMBREW, FAIRVIEW, OAKSTAR, STEELKNIGHT, BUFFALOGREEN, NCSC, FAD, SILVERZEPHYR, ARTIFICE, WOLFPOINT, BRECKENBRIGE, QUAILCREEK, FAA702, US-984XN, FY12, SkyDrive, Skype, CSEC, IDSDAFSC, ISNU, ICREACH, BLACKPEARL, S2C42, S2C42SATC, POTUS, PROTON, X-KEYSCORE, SOUTHWINDS, COINTELPRO, ACLU, Michael Hayden, Julian Assange, Chelsea Manning, Jesselyn Radack, Thomas Tamm, Bill Binney, Laura Poitras, Janine Gibson, Stuart Millar, Alan Rusbridger, Ewen MacAskill, Jeremy Scahill, Edward Snowden, Glenn Greenwald.

Lisää avainsanoja: tietoturva, tietoturvallisuus, kyberturvallisuus, salaus, kryptaus, vakoilu, nettivakoilu, verkkovakoilu, digivakoilu, Orwell, 1984, isoveli

Yepzon - no more lost kids!

Nyt se on julkinen! Siis työnantajani projekti jonka parissa olen paiskinut tiiviisti hommia viime marraskuusta lähtien.

Yepzon™ on uudenlainen paikannuslaite tai oikeastaan kokonainen sijaintitietopalvelu. Yepzon™ koostuu pienikokoisesta "mokkulasta", käyttäjälle näkymättömästä pilvipalvelusta ja älypuhelinsovelluksesta. Konseptin yleisesittely selviää parhaiten Yepzonin kotisivuilta.

Yepzonin lehdistötiedotteet, jotka löytyvät STT:n sivuilta, valottavat hieman millaisesta firmasta on kysymys.

Blogini lukijalle tiedoksi sidokseni, että olen sekä Yepzonin palkkalistoilla että osakkaana. On siis mahdollista, että Yepzonin tekniikasta kirjoittaessani mukaan sekoittuu kaupallisia aineksia, joko tarkoituksella tai sitten tiedostamatta :-)

Yepzonin tekniikasta lisää myöhemmin. Jonkin verran kotisivujamme enemmän aihepiiriä valottaa Yepzonin esittely Kickstarter.com -ennakkomyyntialustalla. Käykää tutustumassa ja jakakaa linkkiä (http://kck.st/1vkHTle) eteenpäin! Kun laittaa ennakkotilauksen sisään heinäkuun loppuun mennessä, saa Yepzonin loppusyksystä ensimmäisten joukossa, ehtii vielä pukinkonttiinkin!

ParkMan - jo oli aikakin!

Vihdosta viimein Tampereellakin voi maksaa pysäköinnin kätevästi kännykällä! Ei enää sitä sitä jokakertaista tuskanhikeä kun mukana ei ole sopivia kolikoita. Puhumattakaan siitä hermoilusta kun pysäköintiaika on loppumassa ja olet edelleen Frenckellillä jonossa ja mietit ehtisikö käydä lisäämässä kolikoita mittariin vai ottaisiko riskin että lappuliisa ehtii paikalle. ParkMan toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa, Porissa, Kotkassa, ja Porvoossa.

Jonkinlainen tekstiviestiviritys Tampereella on ollut toiminnassa aikaisemmin, mutta sitten sitäkin lakattiin päivittämästä. Viime talvena kun yritin päivittää tietoni järjestelmään, mikähän Nettiparkki tai GSM-Maksu sen nimi mahtoi olla, sain tiedon että järjestelmää ei enää päivitetä, kaiva ne kolikot vain esiin. Toki kolikoillakin voi edelleen maksaa ja hyvä niin. Manuaalinen systeemi on kuitenkin huomattavasti toimintavarmempi. Jos kännykästä sattuu loppumaan akku ja autossa ei ole mukana laturia, niin se siitä Parkmanista sitten sillä kertaa.

Parkman on kuitenkin vertaansa vailla helppokäyttöisyydessä. Ajat parkkiin ja käynnistät mobiilisovelluksen. Se hakee heti tarkan sijaintisi, näyttä sen kartalla ja kertoo että olet Tampereella osoitteessa vaikkapa Sorinkatu 1, maksuvyöhyke kaksi joka tekee 1,6€ per tunti. Valitse maksimipysäköintiaika esim. 2 tuntia, ja klikkaa "Hyväksy". Sitten voitkin poistua autolta kaikessa rauhassa, tarvitsematta miettiä onko nyt 35 vai 45 minuuttia aikaa hoitaa asiointi.

Jos parkkipirkko tulee syynäämään, hän näkee auton tuulilasissa Parkman -tarran ja tarkistaa järjestelmästä, että toden totta tässä on laillisesti parkissa henkilöauto ABC-123 ja pysäköintimaksu juoksee. Kun on itse palaamassa autolle, menee Parkman-sovellukseen ja klikkaa "Lopeta pysäköinti". Jos puhelimesta sattuu loppumaan vaikka akku tai pysäköinnin unohtaa lopettaa, taksa menee kuitenkin vain se maksimitaksan mukaan jonka on itse valinnut. Järkevintä on siis valita pysäköintiaika reippaasti yläkanttiin ja pitää huolen että muistaa lopettaa pysäköinnin kun tulee autolle.

Parkmanin paras puoli on, että maksu menee todellisen pysäköintiajan mukaan. Parkman veloittaa lisäksi palvelumaksua 0,49€ per pysäköinti. Minusta se on pieni hinta hyvästä palvelusta. Toki pysäköinnin hinnasta ja ajoituksesta riippuen kolikoilla voi päästä halvemmalla - maksimissaan siis tuon 0,49€ halvemmalla jos autolle tulee juuri silloin kun kolikoilla maksettu pysäköintiaika loppuu. Mutta huonosti ajoitettuna pysäköinnin maksaminen kolikoilla voi tulla monta euroa kalliimmaksi - tai sitten monta kymmentä euroa kalliimmaksi, jos parkkipirkko ehtii ensin :-)

Parkman veloittaa pysäköintimaksut kuukausittain suoraan maksukortilta (Visa, MasterCard, Eurocard ja Maestro) ja lähettää sähköpostiin erittelyn pysäköinneistä.

Parkman-sovellus toimii kaikilla yleisimmillä mobiilialustoilla; Windows Phone, Android ja iOS. Sovellus löytyy puhelimen omasta sovelluskaupasta hakusanalla Parkman. Myös Parkmanin nettisivuilla on latauslinkki. Kun lataat sovelluksen ja annat tietosi, kannattaa syöttää promokoodi VPDQL, niin saat 10€ ilmaista pysäköintirahaa. Koodin omistaja (allekirjoittanut) saa jokaisesta koodin käytöstä 5€ pysäköintirahaa. Parkmanin voi ottaa käyttöön myös ilman promokoodia, mutta silloin ei saa mitään bonuksia.

Itse en tuota tiennyt ja kun muutama viikko sitten tuli taas asiaa kaupungille omalla autolla ja huomasin parkkimittarissa ParkMan -mainokset, asensin sovelluksen ja otin käyttöön siltä seisomalta. Bonuksia ei tullut, mutta otetaanpa vahinko takaisin ja mainostetaan Parkmania täällä blogissa!

Täh? Joko tekoäly hakkaa ihmisälyn?

Viikonloppuna monien kulmakarvat kohosivat, kun lehdet ympäri Suomea ja maailmaa julkaisivat jutun, jonka mukaan "tekoäly" on ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa läpäissyt ns. Turingin testin. Jutun sisältö oli kaikissa lehdissä samansorttinen. Muistin virkistykseksi tässä Digitodayn juttu aiheesta.

Totuus ei kuitenkaan ole aivan sitä miltä se lehtijutun mukaan näyttää! Testattavana ei ensinnäkään ollut minkään sortin tekoäly, vaan tuiki tavallinen chatbot, eli keskustelurobotti. Keskustelurobotti on yksinkertainen skripti, joka yrittää matkia ihmistä. Sille voi siis chattailla ja se chattailee takaisin. Vastaavanlaiset keskustelurobotit ovat ennenkin saaneet ihmisiä menemään lankaan.

Toisekseen testin olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin tieteellisesti pätevät, eikä koko Turingin testiä voida pitään kovin pätevänä tekoälyn mittarina. Eikä keskustelurobotilla muutenkaan ole mitään tekemistä oikean tekoälyn kanssa.

Jos siis luit valtamedian jutun ja ihmettelit josko tekoäly menee kohta ihmisälyn ohi, niin voit lopettaa ihmettelyn tähän. Tekoälyllä on vielä paljon matkaa ihmisälyyn. Asiaa paremmin valaiseva juttu löytyy englanninkieliseltä hakkerisivustolta.

Joitakin vuosia sitten olin mielenkiintoisella luennolla ihmisen aivoista. Pelkässä matemaattisten laskutoimitusten suorittamisessahan laskukoneet ovat ohittaneet ihmisen jo kymmeniä vuosia sitten. Mutta rinnakkainen tietojenkäsittelykapasiteetti on ihmisaivoilla edelleen aivan omaa luokkaansa. Tutkija havainnollisti ihmisaivojen huikeaa ylivertaisuutta verrattuna tietokoneisiin näin:  kun seisot kahdella jalalla silmät auki, hermoimpulssit ja aivot tekevät töitä tasapainon säilyttämiseksi sen verran, että mikä tahansa kotitietokone hoitaa homman. Kun sitten suljet silmäsi, aivotyöskentelyn määrä lisääntyy eksponentiaalisesti, mutta kyllin iso klusteri supertietokoneita pystyy vielä samaan. Sitten kun nostat lisäksi toisen jalan ilmaan, ei mikään määrä supertietokoneita vielä edes teoriassa kykene yhtä massiiviseen rinnakkaiseen tietojenkäsittelyyn!

Eli muista, aina kun haluat päänsisäisen superhypertietokoneesi tositoimiin, niin seiso vähän aikaa yhdellä jalalla silmät kiinni :-)

Sähkölukitus ilman sähköä

Aika rientää, huhtikuu hurahti näköjään ohi ilman ensimmäistäkään blogipostausta. Ei sillä, että tämän blogin pito olisi mulle jotakin semmoista jota täytyy tehdä. Kirjoitan silloin kuin huvittaa ja on aikaa. Viime aikoina kronos ei ole oikein ollut puolellani. Aika on aika tarkoin käytetty muuan tuotekehitysprojektiin, josta kuulemme vielä lisää...

Ennen kuin mainittu projekti näkee päivänvalon, haluaisin kirjoittaa sähköttömästä sähkölukosta. Toimistomme oviin asennettiin hiljattain uudet lukot. Entiset olivat perinteiset mekaaniset Abloy Exec -merkkiset. Kaikkihan Exec-avaimet tuntee. Ne on juuri ne uusimmasta päästä olevat Abloy-avaimet, joissa on se musta muoviperä. Kuvailu sikseen, tässä kuvalinkki.

Execit ovat mekaanisiksi lukoiksi sangen turvallisia ja ilmeisen vaikeita tiirikoida auki. Kulkuoikeuksien hallinta on kuitenkin työlästä ja kallista erityisesti yrityksissä, koska ovia ja kulkijoita on paljon ja kulkuoikeuksia on eri tasoisia. Yrityksissä erilaiset sähkölukot ovatkin olleet arkipäivää jo kauan. Hyvänä puolena on juuri hallinnan helppous. Kunkin avaimen oikeudet voidaan poistaa tai niitä voi muuttaa muutamalla hiiren klikkauksella.

Perinteisten sähkölukkojen huono puoli on se, että sähkölukot ovat kalliita ja vaativat kiinteän johdotuksen. Jokaiseen oveen ja jokaiseen lukulaitteeseen täytyy johdottaa sekä käyttöjännite että datalinjat. Niinpä sähkölukkoja käyttävissä yrityksissäkin löytyy ovia, jotka lukitaan edelleen puhtaasti mekaanisilla lukoilla. Jokaiseen varaston oveen ei yksinkertaisesti ole järkevää asentaa kalliita sähkölukkoja ja lukulaitteita. Tästä seuraa se, että sähkölukkojen rinnalla on edelleen ylläpidettävä vanha systeemiä, jossa erilaisia mekaanisia avaimia jaetaan niitä tarvitseville.

Tämän ongelman taklaa iLOQ. Konsepti on briljantti. Avain muistuttaa perinteistä mekaanista avainta, mutta juju on siinä, että avaimessa on ohjelmoitava mikrosiru. Kaikki avaimet ovat mekaanisesti saman näköisiä. Avaimen työntäminen lukkopesään generoi varta vasten suunnitellun mekanismin avulla juuri sen verran sähköä kuin tarvitaan mikrosirun lukemiseen avaimesta ja lukituksen käyttämiseen. Ei siis tarvita erillistä lukulaitetta eikä sähköistettyä ovea. Omavoimainen iLOQ-lukkosylinteri voidaan asentaa muutamassa minuutissa kaikkiin mahdollisiin oviin, myös niihin varaston oviin ja jopa sellaisiin paikkoihin, joihin sähköä ei ole edes saatavana. Sähkölukko täysin ilman sähköä, ei paha! Tässä linkki kyseisen, suomalaisen firman sivuilla olevaan iLOQ -lukon esittelyyn.

Tämän postauksen piti alunperin päättyä tähän. Mutta nyt tulee se jutun mielenkiintoisin osuus, nimittäin hakkerointi! Googlatessani lisää tietoa iLOQista törmäsin DefConiin. Se on maailman laajin turvallisuus- ja hakkerointialan konferenssi. Kyseisen järjestön sivuilta selvisi, että myös iLOQ, kuten monet muutkin uudet lukkokeksinnöt, voi olla turvaton.

Juuri tätä on hakkerointi parhaimmillaan. Tiedon tulee olla kaikille avointa. Suurelle yleisöllä tulee avoimesti kertoa olemassa olevien tuotteiden ja järjestelmien turvallisuusongelmista. Selvää on, että yritykset itse eivät sitä mielellään tee, vaan päinvastoin useimmiten tekevät kaikkensa ongelmien piilottelemiseksi ja pilliinviheltäjien vaimentamiseksi. Onhan se kyllä aika mielenkiintoista, miten sormenjälkitunnistukseen perustuva moderni lukko voidaan ohittaa paperiliittimellä viidessä sekunnissa. Lukekaa ja hämmästykää!

Sähköauto pelottaa!

Amerikkalaiset autoliikkeet pelkäävät sähköautojen tuloa jopa niin paljon, että alan pioneeri, sähköauto Tesla törmää porttikieltoihin. Autoa ei oteta liikkeisiin myyntiin. Miksi ihmeessä? Syy on yksinkertainen: Tesla tekee autoilusta niin vaivatonta, että auton ostajan ei tarvitse enää tuoda autoaan takaisin liikkeeseen määräaikaishuoltoon. Autoliikkeiltä uhkaa mennä hyvä bisnes. Sähköautoissahan ei ole tulppia, ei öljyjä joita tarvitsee vaihtaa, ei jakohihnaa, ei vesipumppua, ei ruostuvaa pakoputkea jne. Boikotista uutisoi teknologiasivusto Wired.

Vanhat rakenteet jarruttavat uuden, energiatehokkaan, ympäristöystävällisen tekniikan käyttöönotttoa. Onhan se aika pöhköä.  Hommassa on vähän samaa kuin halpalinja-autoyhtiö Onnibussin kohtaamassa vastustuksessa muiden bussiyhtiöiden taholta. Onnibussi toi markkinoille konseptin jossa busseihin myydään jopa seisomapaikkoja ja lippujen hinnat alkavat parista eurosta - pitemmilläkin matkoilla. Seurauksena bussimatkustuksen suosion uusi nousu ja sähäkkää kilpailua staattiselle ja näivettyneelle alalle, jossa isot firmat ovat paaluttaneet tiukasti tonttinsa. Uutta kilpailijaa ei katsota hyvällä ja sen rattaisiin työnnetään kapuloita minkä ehditään. Ilkeää.

Tesla olisi kyllä varsin houkutteleva ajatus. Auto, jota ei juurikaan tarvitse huoltaa, lataaminen onnistuu julkisissa latauspisteissä ilmaiseksi tai jos lataa kotona, kilometrin hinta jää silti korkeintaan viidennekseen bensa- tai dieselauton vastaavasta. Peräkontin lisäksi tavaratilaa on konepellin alla saman verran. Kiihtyvyys nollasta sataan 4,4s ja karvalakkimallillakin 6,4s. Lähettäiskö kaupoille? Noh, Suomessa edullisin malli maksaa veroineen noin 90 000€. Ruma kasa rahaa. Toisaalta kilometrikustannukset ovat niin edulliset, että jos ajaa vaikka 20 000 km vuodessa, niin viiden tai viimeistään kymmenen vuoden päästä autoilun kokonaiskustannukset ovat tipahtaneet jo polttomoottoriautoilun kustannusten alle.

Totuus SleepTrackeristä

Tässä tulee luvattu "loppuraportti" SleepTracker -kellosta. Otsikko on komea ja lupaa paljon, mutta katsotaan nyt sitten kuinka lähelle Lopullista Totuutta päästään... Ainakin lupaan kertoa kokemukseni rehellisesti.

Alkuun samalla vähän unipäiväkirjaa siitä miten eka viikko SleepTrackerin kanssa meni.

Ensimmäinen yö (pe-la) onkin jo dokumentoitu blogiin, katso Ensivaikutelmat Sleeptrackeristä.

Toisena yönä (la-su) tulin Kuopion reissusta kotiin yöllä puoli neljän maissa, joten ei tullut mieleenkään laittaa herätyskelloa soimaan.

Kolmantena yönä (su-ma) vaimo herätti minut puolivahingossa aamuvuoroon lähtiessään ja pyöriskelin sen jälkeen sängyssä toista tuntia saamatta kunnolla unta. SleepTracker värisi puolisen tuntia ennen takarajaa. Nousin ylös jostain syystä aivan tokkuraisena. Päätä särki  ja voin pahoin, vaikka pyhäilta oli ollut aivan tavallinen ja olin jopa nukkunut suht pitkän yön. Aina ei voi voittaa.

Neljäs yö (ma-ti) oli "poikkeuksellisen normaali". SleepTracker herätti minut suhteellisen virkeänä puoli tuntia ennen takarajaa. Torkutin kuitenkin loppuun saakka koska nouseminen ei vain huvittanut.

Viides yö (ti-ke): laitoin rohkeasti 50 minuutin ikkunan ja menin tosi aikaisin nukkumaan. Heräsin värinään kolmisen varttia ennen takarajaa, mutta nousin sängystä vasta kymmenen minuuttia ennen takarajaa koska tuntui, että nukuttaa vielä.

Kuudes yö (ke-to): ikkuna-asetus oli edelleen 50 minuuttia ja heräsin jo noin 45 minuuttia ennen takarajaa. Sammutin herätyksen, mutta hoksasin sitten että sehän olisi kannattanut laittaa torkulle. Käynnistin loggauksen uudelleen ja 8 minuutin kuluttua vibra tärisi. Torkutin loppuun asti. Johtopäätös: ei kannata kiusata itseään ja laittaa liian pitkää ikkunaa. Jos ikkuna on vaikkapa 1 tunti ja tulee liikahtaneeksi heti 5 minuutin kuluttua ikkunan alkamisesta ja nousee heti ylös niin onhan sillä väliä onko nukkunut 6h vai 6h 55min. Eihän SleepTracker mitään taikuuksia tee eikä tee lyhyistä unista automaattisesti parempia kuin pitkistä. Pitää hieman kääntää omaa ajattelutapaa...

Seitsemäs yö, to-pe. Ikkuna 20 minuuttia, asetettu herätysaika 6.50. SleepTracker herätti 6.36 eli periaatteessa aika sopivasti, mutta siitä huolimatta torkutin loppuun koska olin herännyt klo 4.30 ja pyöriskellyt vaikka kuinka pitkään saamatta unen päästä kiinni.

Herätykset ovat ekan viikon jälkeen enemmän tai vähemmän vakiintuneet ja SleepTrackerin toiminnoista, hyödyistä ja heikkouksista on muodostunut minulle jo kokolailla kattava käsitys. 

Ensiksi tyhjentävä kuvaus siitä mikä SleepTracker on miten se toimii:
- SleepTracker näyttää ja tuntuu muoviselta digitaalikellolta, joihin teimme tuttavuutta jo viime vuosituhannella. Kellotoiminnotkaan eivät paljon noista -70/80-luvun kvartsikideihmeistä eroa: 12h / 24h kellonaika (tunnit, minuutit, sekunnit), viikonpäivä, päivämäärä (kk.pv). Herätys äänimerkillä tai vibralla tai molemmilla.

- Herätysaika vapaasti säädettävissä, oltava kuitenkin alle 12h kuluttua. Toisinsanoen jos menet nukkumaan klo 19 ja laitat herätyksen klo 8:00, SleepTracker herättää sinut jo klo 20:00 eikä vasta klo 8:00. Samasta syystä herätys kannattaa aamulla kytkeä pois päältä, ettei kello ala värisemään / piippaamaan illalla itsekseen esim. klo 20 aikaan.

- Tärkein toiminto on herätys säädetyn aikaikkunan sisällä silloin kun havaitaan liikettä. Esim. säädetään herätysajaksi 6.50. Herätysajan lisäksi säädetään aikaikkuna. Valinnan voi tehdä 10 minuutin portain, siis 10 minuuttia, 20, 30, 40, 50 minuuttia jne. Oletus on 20 minuuttia ja tämä on ihan hyvä perusasetus. Jos säädetty herätysaika on 6.50 ja ikkuna 20 minuuttia, kellon liikeanturi alkaa tarkkailla nukkujan liikkumista klo 6.30. Jos nukkuja vaihtaa asentoa esim. klo 6.39, kello suorittaa herätyksen. Jos nukkuja ei liiku aikaikkunan sisällä, herätys suoritetaan klo 6.50. Ideana on, että herääminen on helpompaa siinä unen vaiheessa kun ihminen on aktiivinen. Syvästä unesta herääminen on vaikeampaa ja vireystila heti heräämisen jälkeen on matalampi.

- SleepTrackerin voi nukkumaan mennessä laittaa tiedonkeruutilaan, jolloin koko yön ajalta saa tiedon siitä miten yö on mennyt. Jokaisesta liikahduksesta tulee aikaleima, yksi datapiste. Jokaisen liikahduksen jälkeen kello pitää 8 minuutin tauon datapisteiden rekisteröinnissä, ettei yön aikaisista liikkumisista tule kymmeniä tai satoja datapisteitä. Datapisteiden välisistä ajoista voi päätellä miten hyvin yö on nukuttu. Mitä enemmän pitkiä välejä, sitä enemmän elimistö on saanut kaikkein palauttavinta syvää unta, jonka aikana keho ei siis liiku lainkaan. Vastaavasti mitä tiheämmin datapisteitä, sitä enemmän nukkuja on pyörinyt, vaihtanut asentoa ja nukkunut "koiran unta".

- Datapisteitä voi tarkastella suoraan kellon valikon kautta tai liittämällä kello mukana tulevan USB-sovittimen avulla tietokoneen USB-porttiin ja katselemalla dataansa SleepTrackerin verkkopalvelusta tai exporttaamalla ne palvelusta Excel-taulukkoon. Excel-muotoinen datahan antaa mahdollisuuden tehdä itse vaikka minkälaisia graafeja tai tilastoja. Itse en ole ainakaan vielä innostunut värkkäämään omia käppyröitä mutta optio on kieltämättä kiehtova.

Tältä näyttää yhden yön dataloggaus SleepTrackerin palvelussa:

Datasta näkee milloin nukkuja on liikahtanut (punaiset, korkeat tolpat). Harmaat, keskikorkeat tolpat merkkaavat ilmeisesti vähäisempää liikettä ja vihreät, matalat tolpat sitä aikaa kun nukkuja ei ole liikkunut lainkaan. Mitä isompi prosenttiosuus vihreää (syvää) unta, sitä paremmin nukuttu yö. Palvelu antaa yölle myös pisteytyksen, "Sleep score" ja kertoo mikä on kaikkien muiden palveluun rekisteröityneiden keskiarvo, "Worldwide average" kyseiseltä yöltä. Lähes poikkeuksetta joka yöltä oma pisteytykseni on ollut korkeampi kuin "Worldwide average", mutta tuon tiedon perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä, kun ei tiedä kuinka paljon ja millaista dataa palveluun ladataan. 

Mitä odotin SleepTrackeriltä ja ovatko kokemukset vastanneet odotuksia?
Menneiden viikkojen aikana olen tottunut SleepTrackeriin herätyskellona. Pelkkänä herätyskellonakaan se ei ole lainkaan hassumpi, semminkin kun olen aina tykännyt sammuttaa kännykän yöksi, mutta moderni Lumia-puhelimeni herätyskellopa ei toimikaan, jos puhelin on sammutettu! "Ganz doof!", sanois saksalainen. Vibra ranteessa on aika kätevä tapa herätykseen. Ääni ei ärsytä ja vieressä nukkujakaan ei herää suotta kumppaninsa herätyskellon ääneen. Vaimo kiittää.
Päivän aikana SleepTrackeriä ei tule kädessä pidettyä, Citizen Eco-Drive sopii edelleen rannekelloksi paljon paremmin.

Ennen SleepTrackerin käyttöönottoa luulin että unirytmissä on puolentoista tunnin välein jonkinlainen selkeä hetki, jolloin herätysaika on optimaalinen. Kaikissa unirytmiin liittyvissä artikkeleissakin toitotetaan tuota puolentoista tunnin sykliä. Kännykkään saa myös Bedtime-sovelluksen, jota kokeilin ennen SleepTrackeriä. Siinä voi asettaa herätyksen tasan 1,5 tunnin portain, tai vastaavasti kun tietää milloin tarvii herätä niin sovellus ilmoittaa tasan 1,5 tunnin portain sen, mihin aikaan sopisi mennä nukkumaan. Toisinsanoen sovellus vain laskee kellonaikoja puolestasi. Sovelluksen ajateltu vaikutus perustuu siihen että nukahdat heti ja sykli on tosiaan se tasan puolitoista tuntia kaikilla ihmisillä, aina.

Sen perusteella mitä viimeisen parin kuukauden aikana olen omasta unirytmistäni oppinut, totuus on vaikuttaa olevan aika paljon kirjavampi. Tavallinen keskiarvo öisten liikkumisten välillä on 20 minuuttia. Yllättävänkin lyhyt aika, aivan jotakin muuta kuin se 1,5h. Toisaalta SleepTracker rekisteröi vain ihmisen liikkeitä, joka ei ole koko totuus unirytmistä. Paras tieto saataisiin kaiketi aivosähkökäyrän mittaamisella.

Joka tapauksessa ihminen liikkuu joka yö kymmeniä kertoja. Liikkumisten välillä voi kulua mikä tahansa aika 10 sekunnista 2 tuntiin. Päivänselvää on, että jos ihminen herätetään silloin kun uni on syvimmillään ja eväkään ei ole värähtänyt puoleen tuntiin, eikä värähdä seuraavaan puoleen tuntiin jos ei herätetä, niin ihan takuulla silloin on väsynyt. Siinä mielessä SleepTracker toimii loogisesti.

Omasta kokemuksestani olen huomannut, että hyvä uni on kuitenkin monimutkainen juttu. Ennen SleepTrackeriä ajattelin suoraviivaisesti, että heräämishetken parempi ajoitus olisi se taikanappula jolla saisin aamuni pirteämmiksi. Tulin huomaamaan, että itselleni eniten riesaa on aamuöisistä heräämisistä, jonka jälkeen en tahdo saada kunnolla unta. Menen esim. nukkumaan klo 22, havahdun hereille klo 4.30, pyörin ja yritän saada uudestaan unen päästä kiinni pari tuntia, nukahdan puoli seitsemän maissa ja herään klo 6.50 todella väsyneenä, tokkuraisena ja ärtyisenä. Kun uni karkaa aamuneljältä, siinä ei paljon SleepTrackerit auta. Täytyy käydä läpi koko palettia, jossa kaikilla tekijöillä on merkitystä. Syönkö riittävän monipuolisesti? Onko stressi hallinnassa? Liikunko riittävästi? Ovatko makuuhuoneen olosuhteet (lämpötila, ilmanvaihto, melu, puhtaus, pimeys...) hallinnassa? Menenkö nukkumaan riittävän ajoissa ja onko rytmi säännöllinen? Näistä hyvää juttua on Biohakkerin käsikirjan kappaleessa Uni.

Olen myös havainnut semmoisen karun tosiseikan, että olen ylipäänsä tosi laiska nousemaan sängystä. Vaikka SleepTracker herättäisi kuinka sopivaan aikaan muutaman minuutin ennen säädettyä takarajaa, jolloin luulisi että sänkyyn jääminen ei enää mitään hyödytä, niin siitä huolimatta tulee painettua sitä torkkunappia. Vuosien tottumusta ei hetkessä muuteta! Ehkä toivoa kuitenkin on...

Yhteenvetona: SleepTracker on näillä näkymin tullut herätyskellokseni jäädäkseen. Sen avulla saa halutessaan hyvää dataa unestaan ja vaikka se ei ole vielä tehnytkään minusta aamuvirkkua, herääminen sen avulla on kuitenkin lempeämpää kuin perinteisillä "kerrasta poikki" -herätyskelloilla. Torkkutoimintokin on parempi kuin perinteisissä herätyskelloissa, joissa asetetaan se ensimmäinen herätysaika jonka jälkeen torkutetaan "n" kertaa. SleepTracker ehdottaa heräämistä pirteämmällä hetkellä ja omasta laiskuudesta on sitten kiinni käyttääkö tilaisuuden hyväkseen vai käyttääkö tilaisuuden hyväkseen :-)
Omia nukkumaanmenotottumuksia ja muitakin elämäntapoja on tullut tuon unirytmin seurannan myötä vähän tarkkailtua ja "hakkeroitua". Vaikutukset ovat olleet positiivisia. Voin vain suositella jokaiselle lämpimästi tutkimusmatkaa oman unirytmin salaisuuksiin ja elämäntapoihin, joilla oman unen laatuun voi vaikuttaa. SleepTrackeristä ei ole tällä matkalla lainkaan haittaa.

Vastaan mielelläni tämän postauksen kommentteihin ja kysymyksiin, jos jollakulla on herännyt ajatuksia SleepTrackeristä tai unen biohakkeroinnista yleensä. Jatkossa en tee enää uusia postauksia SleepTrackeristä kuin korkeintaan satunnaisesti.

Hourupäisten hommaa?

Kun itse puhun biohakkeroinnista, tarkoitan lähinnä ihmisen omien biosignaalien - esimerkiksi pulssin - mittaamista ja sen tiedon hyödyntämistä. Pulssin lisäksi monia muitakin biosignaaleja pystytään jo mittaamaan suhteellisen edullisilla kuluttajakäyttöön tarkoitetuilla laitteilla ja tekniikan kehittyessä käyttökelpoisten signaalien arsenaali senkun kasvaa. Tämä on laitevetoinen lähestymistapa biohakkerointiin, mutta paino voidaan myös asettaa bio-sanalle, jolloin liikutaan semmoisilla alueilla kuin ravinto, mielenhallinta ja fyysinen harjoittelu. Näistä oli juttua myös Biohakkerin käsikirjassa, jonka ensimmäiseen lukuun linkitin aikaisemmin. Ihmiskehon eri asioiden mittaaminen omin avuin ja tämän tiedon hyödyntäminen on tulevaisuuden ala, se on selvää. Ja omasta terveydestään huolehtiminen on tietenkin aina muodissa, se on yhtä selvää.

Mutta sitten on semmoisia kavereita, joille mikään ei riitä. Törmäsin netissä vähän toisenlaiseen "biohakkerointiin". Puljun nimi on Grindhouse Wetware. Tsekatkaa tuo linkki ja kommentoikaa... Täysiä hourupäitä, sanon minä. Touhu noudattaa transhumanismin oppeja. Sen mukaan esimerkiksi "vanhenemisen tulisi olla vapaaehtoista ja ihmiskehon tiedostamattomien prosessien tulisi olla yksilön tietoisessa hallinnassa". Joopa joo! Kyllähän ihon alle asennettavat tekniset hilavitkuttimet mahdollistavat kaikkea mielenkiintoista, mutta hyvin äkkiä ollaan nokikkain elämää suurempien eettisten kysymysten kanssa.

Ensivaikutelmat SleepTrackeristä

Aikoinaan Nokialla ollessani osallistuin silloin tällöin uusien tuotteiden ns. Friendly User -testaukseen, joka tarkoittaa sitä että laitteesta tai palvelusta kysytään systemaattisesti kokemuksia rajatulta käyttäjäryhmältä ennen julkista lanseerausta. Usein em. testauksen osana oli "First impressions"-kysely jossa tiedusteltiin käyttäjien ensivaikutelmaa. Tärkeää ei ole niinkään se onko käyttäjä ehtinyt tutustua laitteeseen läpikotaisin vaan miten käyttöönotto on sujunut, millaisia mielikuvia käyttäjällä on herännyt ja sitä rataa. Tällä saadaan ennakkotietoa miten suuri yleisö voisi tuotteeseen suhtautua ja voidaan tarvittaessa vaikkapa vielä vähän viilata markkinointiviestintää.

Tässä olisi teille nyt sitten ensivaikutelma SleepTrackeristä.

Myyjän palvelu oli kaikin puolin moitteetonta. Tilaus kuitattiin vastaanotetuksi ja lähetetyksi tosi ripeästi, vuorokauden sisään sen tekemisestä. Tullaus meni läpi heittämällä kun lähetyksen dokumentit olivat kunnossa ja samasta syystä sain paketin tullista todella nopeasti. Paketin sisältö vastasi odotuksia. Käyttöliittymä on ehkä jonkun mielestä turhan "insinöörimäinen", mutta kaikessa loogisuudessaan kuitenkin ihan siedettävä eikä sen opettelun pitäisi olla Pekka Peruskäyttäjällekään ylivoimaista. Käyttöliittymästä tulee mieleen digitaaliset rannekellot ennen vanhaan. Amazonissa oli myytävänä eri versioita SleepTrackeristä, mutta valmistajan omilla sivuilla myytiin vain yhtä tuotetta kahtena värivaihtoehtona, joten muualla on myynnissä ilmeisesti laitteen edellisiä versioita.

Laitteen design... no Joo. Kymmenen vuotta sitten olisin puuskahtanut että tuommoista muovipömpeliä en ikipäivänä tai ainakaan ihmisten ilmoilla suostu käyttämään. Mutta tänä päivänä näkee hienommillakin herroilla ranteessa semmoisia korkeusmittari-gps-syke-whatever ihmeitä, jotka eivät todellakaan kilpaile litteällä muotoilulla. Niin että tämmöisellä ei pysty pilaamaan edes katu-uskottavuuttaan. Muut syyt - kuten safiirilasi ja forforoidut osoittimet - puoltavat toki edelleen Citizeniä, mutta jää nähtäväksi kumpaa kanniskelen ranteessa päiväsaikaan.

Ensimmäisenä yönä asetin herätyksen aikaan 4.50 ja ikkunaksi 30 min (oletus 20 min). Ikkuna tarkoittaa siis sitä aikaa jolloin SleepTracker aikaisintaan suorittaa herätyksen kun unirytmissä tulee kevyimmän unen hetki. Englanninkielinen käyttöohje käyttää ilmaisua "interrupted sleep moment", suora suomennos on hieman hämmentävästi "keskeytyvä (tai keskeytetty) unen hetki". Uni ei suinkaan keskeydy, vaan kevenee silloin kun ihminen nukkuessa vaihtaa asentoa tai ylipäänsä liikkuu.

SleepTracker käyttää kiihtyvyysanturia ilmaisemaan sitä, että nukkuja liikkuu. Nukkujan aktiivisuutta ja sitä kautta unirytmiä voidaan mitata muillakin tavoilla. Beddit-nimisen firman tuotteessa on lakanan alle asennettava läpyskä joka ajaa saman asian. Kännyköihin on saatavilla mobiilisovelluksia jotka käyttävät puhelimen mikrofonia ja päättelevät petivaatteiden kahinasta milloin nukkuja liikkuu. Saattaa olla päteväkin tapa silloin jos huone on läpi yön täysin äänetön eikä samassa huoneessa nuku ketään muita.


SleepTracker herätti sitten vasta klo 4.50. Kellon valikosta tarkastelin dataa joka kertoi miten yö oli mennyt. Selvisi, että yön aikana unirytmissäni oli ollut kevyimmän unen hetki 14 kertaa, keskimäärin 23 minuutin välein. Klo 4.15 jälkeen oli kuitenkin yli 35 minuutin väli seuraavaan kevyimmän unen hetkeen, joka ei ehtinyt tulla vastaan koska kello tuli 4.50. Toisin sanoen jos olisin laittanut ikkunaksi 30 min sijaan 40 minuuttia, laite olisi herättänyt minut klo 4.15. Kuuden tunnin yön jälkeen, ei-optimaalisessa kohdassa herättyäni olin kyllä aika "pökkelö". En tiedä olisinko ollut virkeä jos olisin herännyt klo 4.15. Tiedän ainakin mitä olisin tehnyt "ylimääräisellä" ajalla. Olisin käynyt Tohlopissa avannossa. Sitten olisin ainakin ollut virkeä...

Syvällisempää analyysiä SleepTrackeristä myöhemmin, käyttöohjeessakin opastetaan että kannattaa kerätä unidataa 7-10 yöltä päästäkseen jyvälle omasta unirytmistään.

SleepTracker saapui!

Tänään iltapäivällä Liuttu Logistiikka Oy kävi työpaikan ovella tuomassa paketin! Laite pääsee heti ensi yönä tulikokeeseen, koska tiedossa on lyhyehkö yö. Herätys viimeistään klo 6 ja reissuun lähtö. Lisää kuvia ja yksityiskohtaisempaa raporttia jahka vekotinta on vähän sisäänajettu...

Teille on lähetys Tullissa...

Nonnih, ja jännitys senkun tiivistyy! Eilen tuli UPSilta, siis siltä suurelta kansainväliseltä huolintaliikkeeltä, puhelinsoitto että sulle on tulossa paketti Ameriikasta, tullaatko sen itse vai annatko meidän hoitaa tullauksen pientä maksua vastaan. No eihän tuo vajaat 15 euroa paha hinta ole tullauspalvelusta, mutta kuitenkin kymmenisen prosenttia tuotteen hinnasta ja kun kyse on vain parin lomakkeen täyttämisestä Tullin sivuilla niin valitsin vaihtoehdon B eli tullaan itse.

Tänään tuli sitten UPSilta sähköposti, jossa oli lähetyksen tiedot; rahtikirjan numero, viite, varaston tunniste ynnä muuta kryptografiaa. Ja lyhyt ohje siitä miten tullaus tehdään. Prosessi saattaa kuulostaa byrokraattiselta, mutta ei tuo loppujen lopuksi mikään monimutkainen juttu ollut. Siis:
- kirjauduin tullin asiointipalveluun mobiilivarmenteen avulla
- täytin lähetyksen tiedot saamani sähköpostin ja myyjän verkkokaupasta aikaisemmin saamani kuitin perusteella
- sain saman tien Tullauspäätöksen, jonka mukaan lähetyksestä lankesi maksettavaksi ALV
- maksoin ALV:n heti verkkopankissa
- sain Luovutuspäätöksen, jonka lähetin sähköpostilla UPSille, joka postittaa Helsingin lentorahtiterminaaliin tulleen lähetyksen mulle.


Nyt sitten vain odottelemaan että laite (käytännössä lähetyksen saapumisilmoitus) tipahtaa postiluukusta... Sitä odotellessa voitaisiin hieman raottaa salaisuuden verhoa:

Tuostapa näkee että myyjä on SLEEPTRACKER. Kuten nimi aivan suoraan vihjaa, vehje liittyy unen seurantaan. Aion hakkeroida unirytmini. Nyt loppuu se 9 tunnin yöunien jälkeen väsyneenä herääminen. Jaa miten? Hyvää tietoa aiheesta löytyy vaikkapa täältä: Biohakkerin käsikirja luku 1: Uni. Suosittelen lämpimästi tutustumaan! E-kirjan linkkiä saa vapaasti jakaa eteenpäin!

OpenStreetMap

Onko minun lisäkseni kukaan muu koskaan tuskaillut kaupallisissa kartoissa viliseviä virheitä? Paitsi että navigointi voi mennä karttavirheiden takia poskelleen, niin virheiden korjaaminen voi osoittautua todella työlääksi. Eri karttapalveluilla on kullakin oma tapansa käsitellä kartoista löydettyjä virheitä. Rivikäyttäjille annetaan kyllä mahdollisuus kertoa missä on virhe ja millainen, mutta kuinka nopeasti korjaus päivittyy navigaattoreihin tai edes kyseysen karttafirman netissä olevaan karttaan, se onkin jo kokonaan eri asia.

Esimerkiksi Nokia Maps eli nykyinen HERE.com tarjoaa mielestäni ihan laadukkaita karttoja ja navigointia, mutta karttavirheiden korjaus tuntuu olevan jokseenkin retuperällä. Vuosia sitten intoilin että HYVÄ HYVÄ, HIENOA, kun Nokia Maps julkaisi semmoisen kuin Map Creator. Sen avulla kuka tahansa voi ilmoittaa karttavirheistä, ehdottaa parannuksia ja katselmoida toisten tekemiä muutosehdotuksia. Näin muutokset menevät nopeasti läpi. Ainakin periaatteessa. Nimittäin vaikka vuosia on kulunut Map Creatorin julkaisusta, se on Euroopassa käytännössä hyödytön. Koko mantereella on edelleen vain KAKSI maata joiden karttoja käyttäjät voivat päivittää: Färsaaret ja Valko-Venäjä. Mahtavaa!
 
Onneksi kaupallisille kartoille on vaihtoehto. Loinpa sitten maanantaipäivän kunniaksi itselleni tilin OpenStreetMap -palveluun. OSM:n karttojen käyttö on täysin lisenssimaksuista vapaata. Tuhannet ja taas tuhannet vapaaehtoiset päivittävät karttojen tietoja koko ajan. Hakkerietiikan käytännön toteutusta parhaimmillaan! Kokeilin heti muokkausominaisuuksia ja lisäsin kotikyläni, Evijärven Särkikylän kylänraitin karttaan. Se kävi helposti ja nopeasti. Ei tarvinnut postittaa monimutkaista virheraporttia minnekään. Sen kun meni ja muutti karttaa. Tiesin entuudestaan että OSM:n karttoja voi päivittää kuka tahansa, mutta silti ällistyin, kuinka helppoa palveluun oli kirjautua ja karttoja muuttaa.

Tottakai tuommoisessa vapaaehtoisvoimin pyörivässä karttapalvelussa on ongelmansa. Aineiston kattavuus ei ole taattua eikä ylläpito organisoitua, eikä kukaan ole estämässä mahdollista vandalismia. Ja niin edelleen. Kuulen korvissani kyynikoiden kommentit. Mutta niin hienosta hankkeesta on kysymys, että hyvään kannattaa kuitenkin uskoa! Haastan täten jokaisen, jonka sisällä sykkii pieni hakkerin sydän, rekisteröitymään OpenStreetMap -palveluun ja tarkistamaan onko omat kotikulmat oikein dokumentoitu!

Valoa pimeyteen

Perjantaina oli Aamulehden Valo-liitteessä artikkeli älylaastarista. AL:n tilaajat: lukekaa! Kyseessä ei ole vielä valmis tuote, mutta ajatuksena on siis edullisen iholle liimattavan "laastarin" avulla mitata tietoa ihmisen kehosta (tässä tapauksessa EKG) ja lähettää anturidata Bluetoothin avulla kännykkään ja edelleen pilvipalveluun prosessoitavaksi.

Eilen olin sitten lasten kanssa Tampere-talolla "Valoa pimeyteen" -tiedetapahtumassa, jossa myös  älylaastaria kehittävä tiimi oli paikalla. Aiheesta lisää Tampereen yliopiston sivuilla: http://www.uta.fi/valoa/

Jututin älylaastarin kehittelijää ja maalailimme tulevaisuuden visioita. Voi olla että kymmenen vuoden päästä, ellei aikaisemminkin, lääkärin vastaanotolle menevä voi antaa lääkärille diagnoosin tekemisen avuksi huomattavan määrän mittaustietoa kehostaan ja elintoiminnoistaan. Tällaisen tekniikan kehitys yhdistettynä alati pahenevaan sairaanhoidon resurssipulaan on minusta aika kova juttu!

Tiedetapahtumassa oli kaikenlaista mielenkiintoista, mutta itselleni ei mitään järisyttävää uutta. 3D-tulostimen olen nähnyt ennenkin mutta nyt ensimmäistä kertaa työn touhussa. Tällainen tieteen popularisointi on kyllä erittäin tervetullutta.

Tässä yksi videonpätkä tapahtumasta. Video on Hackerspacen standiltä. Vasemmalla näkyy 3D-printteri, joka sutaa parin kuutiosenttimetrin kokoista palikkaa kolmisen varttia. Vihreäksi maalattu leluase on koottu 3D-tulostetuista muoviosista. 

Tampereen Tammelassa on Hackerspacen "luola" jossa voi harrastaa kaikenlaista elektroniikkaan liittyvää toisten samanhenkisten kanssa. Olen pojan kanssa kerran käynyt siellä katsomassa meininkiä. Siellä oli joku koodaamassa jotain robottisovellusta. Sulautettua eli laiteläheistä ohjelmointia.

Esipuhe

Tämän on uuden blogini ensimmäinen kirjoitus. Alkuun muutama sana siitä mikä tämä blogi on ja miksi sen perustin. Viime päivinä olen etsiskellyt käyttäjäkokemuksia eräästä tietynlaisesta teknisestä vimpaimesta, jonka tarpeessa olen. (Mistä vimpaimesta on kyse, se selviää tulevissa päivityksissä. Pysy kuulolla!). Englanniksi löysin käyttäjäkokemuksia jonkin verran, mutta niistäkin osa oli vanhentuneita, nimittäin kokemuksia tuotteen edellisestä versiosta. Suomeksi löytyi kokemusperäistä tietoa tosi niukasti. Niinpä päätin, että tilaan laitteen rohkeasti ja jaan kokemukseni siitä netissä muidenkin iloksi.

Blogissa tullaan käsittelemään tekniikkaa laidasta laitaan. Blogi sopii tarkoitukseen paljon paremmin kuin esim. Facebook. Facebookissa kiinnostava postaus voi herättää tasokastakin keskustelua, mutta hyväkin päivitys hukkuu kuitenkin valitettavan nopeasti syötevirran syövereihin. Jos postausta ei kommentoida muutamaan viikkoon, niin jopa keskusteluun osallistuneen on sitä sen jälkeen tosi vaikea löytää. Ellei ole itse osallistunut keskusteluun, postauksen löytäminen on lähes mahdotonta. Blogissa kaikki kirjoitukset kommentteineen ovat tallessa ja kauniissa kronologisessa järjestyksessä.

Blogin osoitteessa on sana HAKKERI. Mitääh, onko Juha hairahtanut kaidalta tieltä? Pelko pois. Käytän hakkeri-sanaa sen alkuperäisessä merkityksessä. Wikipedia valistaa: "Hakkeri (engl. hacker) tarkoittaa innokasta tietokonealan harrastajaa. Termiä käytetään usein virheellisesti kuvaamaan myös tietojärjestelmiin murtautujaa eli krakkeria". Olennainen termi on myös hakkerietiikka. Viimeistään ymmärrettyään mitä hakkerietiikka on, tajuaa että kysymys on kaikkea muuta kuin rikollisesta toiminnasta, anarkismista tms.