maanantai 28. joulukuuta 2015

Pyykinpesukoneen korjaus tee-se-itse

Tässä postauksessa hieman asiaa pyykinpesukoneen huoltamisesta / korjaamisesta.

Sopivasti juuri joulun pyhien alla pyykkikone ilmoitti, että veden poistopuolella on vikaa. Koneen merkki ja malli on Miele W1914 WPS. Ostimme koneen kolmisen vuotta sitten Saksassa asuessamme. Se "puhuu" saksaa, eli näyttö ilmoitti "Fehler - Wasserablauf". Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun kyseinen virheilmoitus tuli, ja pyykkäämistä oli menestyksellä jatkettu aikaisempienkin virheilmoitusten jälkeen. Päätin kuitenkin että nyt on korkea aika korjata kyseinen masiina, koska Murphyn lakien mukaan kone saattaa juuri nyt, joulun alla, irtisanoa työsopimuksensa.

Siispä tuumasta toimeen. Hetken googlailtuani löysin hyvän ohjevideon Mielen purkamiseen. Kiitokset kyseiselle tuntemattomalle saksalaiselle herrasmiehelle. Hyödynsin videota purkamisessa ja tein YouTubeen oman versioni, josta on enemmän apua ainakin suomenkielisille lukijoille.

Oletin vian juurisyyn löytyvän saksalaisvideolla näytetystä ilmanpaineputkesta. Se oli kuitenkin putipuhdas, eikä täynnä moskaa, kuten videolla näytetään. Sen sijaan pelastin poistoventtiilin välistä noin 8 cm pitkän ja pari-kolme milliä halkaisijaltaan olevan muoviputken pätkän, jonka oletan olleen edellisessä elämässään tikkarin tikku. Kun se kelluu sopivasti, se ui palloventtiilin väliin ja laukaisee poistoventtiilin vian. Tämä selittää miksi vikailmoitusta ei tullut jokaisella koneellisella.

Huoltotoimenpiteen jälkeen kannet kiinni ja kone ryplöttämään. Pikaohjelma meni läpi pari kertaa täysin moitteetta ja olin jo huokaisemassa helpotuksesta, kun kone ilmoitti tylysti. "Fehler - Wasserzulauf". Elikkä vikaa tulovesipuolella. Ai, miten kiva! Kellokaan ei ollut vasta kuin puoli yksi yöllä... Päätin, että tämä katsotaan nyt kuitenkin loppuun saakka.

Saksalaisvideossa mainittiin että koneen sivulla, vasemmalla puolella kulkee kaikenlaisia letkuja ja niiden putsaaminen kannattaa joka tapauksessa. No niin kannattaa. Puristelin letkuja jo ensimmäisellä avauskerralla ja etsin mielessäni letkuista sakkaa. Ajattelin, että jos letkuissa tuntuu sakkaa, niin ne on parasta irrottaa ja puhdistaa. Sakkaa ei kuitenkaan tuntunut. Moka! Letkut eivät tosin olleet täynnä kalkkipitoista hiekkamaista sakkaa (kuten eräässä käytetyssä astianpesukoneessa jonka kerran avasin kun ei ostamisen jälkeen ei alkanut toimia lainkaan), mutta sakka olikin pehmeää, sellaista jota ei voi tuntea letkuja puristelemalla!
Irrotin ja puhdistin puolen tusinaa letkua, putkea ja yhdyskappaletta. Parista letkusta tuli sellaista möhnää (ks. kuva yllä), että ei mikään ihme, vaikka tulee toimintahäiriöitä. Putsaamisen jälkeen kone taas kiinni ja töpseli seinään. Kun kapine vihdoin oli kasassa, kohtasin vielä sellaisen klassisen yllätyksen, että luulet laittaneesi kaiken oikein takaisin paikalleen, mutta kädessäsi on vielä pari ruuvia ja ihmettelet mistä ne mahtavat olla peräisin... Siispä: kone pura ja kokoa! Puuttuneet ruuvit olivat sittenkin koneen sisä- eikä ulkopuolelta, eli koko konetta ei olisi tarvinnut purkaa. Mutta nytpä sekin homma sujuu sitten tarvittaessa rutiinilla :-) Sen verran voisi ottaa opiksi ja vinkata muillekin, että jos purkaa jonkun laitteen josta tarvitsee irrottaa enemmän kuin yksi ruuvi, voisi olla aika kätevää että nappaisi kuvan jokaisesta ruuvista ennen irrottamista.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Auton lisälämmittimen käsiohjaus

Julkaisen tässä vanhan artikkelini, joka näki päivänvalon ensi kerran suunnilleen vuonna 2004 silloisilla kotisivuillani. Sain jutusta vuosien saatossa paljon positiivista palautetta ja olen saanut sittemmin asiasta muutamia kyselyitä, joten tässä koko stoori lähes sellaisenaan (tein vain pieniä parannuksia luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen):

Eberin ulkolämpötila-anturin ohituskytkin
Auton matkustamo lämpeää perinteisesti moottorin tuottamalla hukkalämmöllä. Nykyaikaiset turbodieselit ovat menneet kuitenkin taloudellisuudessaan niin pitkällä, että niiden tuottama vähäinen hukkalämpö ei riitä lämmittämään kabiinia kunnolla suomalaisissa talviolosuhteissa. Niinpä tarvitaan lisälämmittimiä, webastoja. Webastohan on itseasiassa rekisteröity tavaramerkki, vaikka sanan merkitys onkin laajentunut merkitsemään lisälämmittimiä yleensä. Varsinkin sellaisia lämmittimiä, jotka toimivat tarvittaessa myös ajastimella, auton ollessa parkissa; auto saadaan esilämmitettyä ja ikkunat sulatettua, vaikka sähköä ei olisi lähimaillakaan. Toinen iso merkki lisälämmitinmarkkinoilla on Eberspächer, kaverien kesken Eberi vaan. Käytän jatkossa nimitystä "eberi", koska omassa autossani (Opel Vectra 2.0DTi 16V GL Voyage 1998) lisälämmitin sattuu olemaan Eberspächer -merkkinen.

Milloin eberiin ei ole asennettu ajastinta ja vesikierto hyödyntää auton omaa vesipumppua, eberi toimii vain auton ollessa käynnissä. Kuumaa ilmaa saadaan kabiiniin heti, kun eberi käynnistyy eikä vasta moottorin lämmettyä, joten "paleluaika" jää lyhyeksi. Moottori myös lämpeää nopeammin "toimintalämpötilaansa" eikä pääse jäähtymään kovin kylmäksi edes paukkupakkasessa ja kovassa viimassa, kun eberi tuottaa tarvittaessa lisälämpöä.

Eberissä on paljon automatiikkaa ja se tuo helposti mukanaan luotettavuusongelmia. Yksi ongelmista liittyy eberin käynnistymiseen. Eberspächer D3WZ (kuten myös isoveli D5WZ) käynnistyy automaattisesti aina kun moottori on kylmä ja ulkolämpötila on pienempi kuin +5 astetta. Tästä seuraa, että kesäaikana eberi ei käynnisty koskaan, jolloin se on kuukausia täysin pysähdyksissä. Tämä ei tee hyvää paloilmapuhaltimen laakereille eikä muillekaan liikkuville osille. Toisaalta taas talvella eberi käynnistyy turhankin tiuhaan esim. pätkittäisessä kaupunkiajossa. Toistuvat käynnistyksetkään eivät tee sille hyvää. Kun eberi ei ehdi kunnolla lämpimäksi, palotila nokeentuu/karstoittuu, joka lyhentää esim. hehkutulppien elinikää. Webaston käyttöohjekirjassa kuuluu olevan suositus, että lisälämmitintä pitäisi käyttää vähintään 10 minuuttia aina kun se käynnistyy.

Ratkaisuna on eberin ulkolämpötila-anturin (kuvassa oikealla)ohitus. Kun kabiinissa on katkaisija, jolla eberiä voidaan huijata, että "ulkona on lämmin" tai "ulkona on kylmä", niin eberi voidaan käynnistää silloin tällöin kesäaikanakin, jolloin se pysyy toimintakuntoisena eivätkä liikkuvat osat jämähdä kiinni. Vastaavasti talvella voidaan estää eberin käynnistyminen pätkäajossa. Onpa sellainenkin tilanne ollut, että olisin halunnut eberin käynnistyvän talvella plussakelillä, mutta sepä ei käynnistynyt.

Aloitin kytkennän tekemisen tutkimalla eberin ulkolämpötila-anturia hieman tarkemmin. Anturi löytyy konepellin alta rintapellin takaa, raitisilmasuodattimen vierestä. Selvisi, että kyseessä ei olekaan NTC/PTC -tyyppinen elementti kuten oletin. Anturin sisäinen rakenne on bi-metallirele, joka vaihtaa asentoa noin +5.7 asteen lämpötilassa. Lämpimänä anturin vastusarvo on 470 ohmia ja kylmänä 0 ohmia. Anturin ohituskytkentä on siis varsin yksinkertainen; kaksiasentoinen ON/OFF -kytkin, jonka napojen välissä on 470 ohmin vastus.

Itse rakensin kytkennän Vectran omaan kojetauluun sopivan painonapin viereen, tyhjään painiketilaan. Painonappi on samanlainen kuin istuinlämmittimien painonappi (kuva vasemmalla). Hyvänä puolena on napissa valmiiksi oleva taustavalo ja ON/OFF -valo. Kojetauluun omalle paikalleen istutettuna nappi myös sulautuu auton omiin namiskoihin eikä näytä ulkopuolisen silmiin miltään säälittävältä kotikutoiselta amis-viritykseltä. Askartelin nappiin vielä tarrakirjoittimella pienen ja siistin E-kirjaimen, jotta muistaa mikä on napin tarkoitus.

Kytkentäkaavio (alla) on todella yksinkertainen. Istuinlämmittimen kytkimen lisäksi tarvitaan vain 12 voltin rele, 470 ohmin vastus sekä riittävä määrä johtoja ja liittimiä. Virtaa kytkentä kuluttaa valmiustilassa ollessaan (istuinlämppärin kytkimen taustavalo) 39 mA, merkkivalon palaessa 116 mA.
Työläin vaihe oli kytkentöjen tekeminen auton sähköjärjestelmään. Aluksi otin +12 volttia ja maadoituksen viereiseltä, varsinaiselta istuinlämmittimen kytkimeltä. Ohituskytkimen valot eivät kuitenkaan lähteneet pelaamaan oikein. Ilmeisesti istuinlämppärien kytkimille tulee jännite jostakin mutkan kautta eli 12V ei ollutkaan 12V kuten luulin.

Harkitsin jo jännitteen johdottamista suoraan sulakerasialta, mutta kojelautaa olisi pitänyt purkaa kohtuullisen paljon, ennenkuin sulakerasian kytkentöihin olisi päässyt käsiksi vaivattomasti. Sen sijaan päädyin haaroittamaan plussan ja miinuksen abiko-liittimillä tupakansytyttimen johdoilta. Tupakansytyttimen johtoihin pääsi käsiksi aukaisemalla pari ruuvia kojetaulun koristelistan alta ja kampeamalla kyseinen paneeli auki.

Itse radion yläpuolella oleva liitinpaneeli irtosi melko helposti. Radiota ei tarvinnut irrottaa, vain kojetaulun ympärillä oleva koristelista ja sen alta kaksi ruuvia. Liitosten tekemiseen on niukanlaisesti tilaa, koska liitinpaneelista lähtevät johtoniput eivät anna paljonkaan periksi. Ulkolämpötila-anturille menevät johdot päätin kahteen kapeaan latta-abikoon, jotka käyvät suoraan anturin liittimeen. Läpiviennin kabiiniin tein edestäpäin katsottuna raitisilmasuodattimen kotelon oikealla puolella olevasta kolosta, samasta kumitulpalla tiivistetystä reijästä josta menee konepellin vaijeri.

Se on siinä ja toimii kuin ajatus. Enää ei idiootti automatiikka tee puolestani päätöstä käynnistyykö eberi vai ei!

-----------------------
Siinäpä se. Artikkeli on nyt vieläkin ajankohtaisempi kuin 10 vuotta sitten, sillä epämääräiset talvikelit ovat tulleet jäädäkseen. Talvisilla plussakeleillä lisälämmitin on usein tarpeen kosteudenpoiston nopeuttamiseksi eikä se välttämättä kuitenkaan lähde päälle. Ja toisaalta sitten on paljon myös sellaisia kelejä ja varsinkin sellaisia lyhyitä ajoja, joissa webastoa / eberiä kannattaa säästää.
Em. ohje on tehty Opel Vectran pohjalta, mutta on helposti sovellettavissa kaikkiin itsestään käynnistyviin lisälämmittimiin.

avainsanat: webasto anturi ohitus eberspächer manuaali D3WZ D5WZ lämpötila-anturi